Rv 20 lähestyy. En ole osannut kirjoitella mitään. Toisaalta pahoinvointi ja väsymys olivat alkuraskaudesta niin voimakkaita, että torkuin paljon iltaisin. En vain jaksanut tehdä mitään ylimääräistä.
Tiedän että joskus pahoinvointi vain on voimakkaampaa. Olen kiitollinen pienokaisesta ja ensisijaisesti äärimmäisen onnellinen, että olemme saaneet hänet. Toivon vain, että kaikki menee hyvin ja saamme hänet syliin asti. Huoli pienokaisen hyvinvoinnista on suuri vaikka kaiken pitäisi mennä hyvin.
Minun kohdalla päivittäinen oksentaminen ja huimaus loppuivat vasta rv 16: sta tienoilla. Yritin kysellä asiaan vinkkejä myös terveydenhuollosta, mutta en oikein saanut kovin konkreettisia neuvoja. Välillä tein etätyötä tai olin jopa muutaman kerran sairaslomalla yksittäisiä päiviä, kun olo tuntui heikoimmalta.
Neurologi sitten pysähtyi kuuntelemaan ja määräsi pahoinvointi ja närästyslääkkeet. Tuosta alkoi parempi väli ja pikku hiljaa pahoinvointi on väistynyt. Joskus pelkäsin, että oksentaminen ei lopu ollenkaan. Tilanne vain tuntui turhauttavalta. Toki ylimääräisiä lääkkeitä olisi hyvä välttää, mutta ei tuo jatkuva etova olokaan mukavaa ollut.
Nyt tunnen jo selvästi lapsen liikkeet ja hänestä on tullut konkreettisempi. Ehkä murehdin turhia, mutta ajoittain pelkään, voiko onnemme vielä kääntyä. Uskallanko jo odottaa vauva-arkea.
Elämän tiellä 